Biskopens julehilsen

Gud med oss

Det skjedde trolig ca 750 år før Jesu fødsel: Kongen i Juda (sør i Israel) har en samtale med profeten Jesaja. Kongen har politiske problemer, og står i strid med Israel-staten i nord, samtidig so han har grunn til å frykte assyrerne i øst. Profeten Jesaja foreslår for Akas at han skal be om et tegn fra Herren Gud, men Akas vil ikke be Gud om noe tegn. Men tegnet kommer likevel, og profeten sier til kong Akas: «Derfor skal Herren selv gi dere et tegn: Se, den unge jenta skal bli med barn og føde en sønn, og hun skal gi ham navnet Immanuel.» (Jesaja 7,14).

Kong Akas og Juda blir ikke kvitt sine politiske problemer. Men tegnet kongen fikk følger ham, og folket flere hundre år framover.

Immanuel betyr: Gud med oss.

Når Jesus blir født, ca 750 år senere, kan vi se noen dype sammenhenger. For når engelen forteller Josef at hans forlovede, Maria, skal få barn, minner engelen ham om løftet til kong Akas, og om barnet som skal kalles Immanuel (Matt 1,23).

Og da er det plutselig jul ca 2750 år etter at Jesaja hadde den underlige og fantastiske hilsenen. Barnet som ble født fikk navnet Immanuel.

Hovedbudskapet i jula er nettopp at Gud er med oss. Gud blir menneske. Jesu fødsel innebærer at det guddommelige ikler seg det menneskelige, slik at det lille barnet i krybba på samme tid er både Gud og menneske. Det er dette vi kaller inkarnasjon.

Vi feirer fortsatt jul hvert år, for Gud er fortsatt med oss. Gud er fortsatt til stede i vår verden. Han er sammen med oss, han er en av oss. Han er til stede i livene våre med sitt guddommelige nærvær.

Vi merker ikke dette nærværet hele tida. Men noen ganger kan vi kanskje få noen opplevelser av det. Noen opplever sterkt at vi er nær Gud når vi samles i kirke og bedehus, når vi hører Guds ord, når vi synger, og tilber ham. Vi opplever hans nærvær i dåpen, der den døpte med hele sitt liv legges i den allmektiges Guds armer. Vi opplever det i nattverden. Jesu legeme og blod gis til oss. Og mange av oss opplever også sterke møter med Gud når vi er ute i naturen.

Det er mange som ikke får til å glede seg til jul, for livet har blitt så vanskelig. Det er mange som ikke opplever noe guddommelig nærvær. Men vi kan likevel høre og lese budskapet om at Gud er iblant oss, og dessuten: julens budskap utfordrer oss til å bringe hverandre den godhet som Gud gir oss.

Den beste gave vi kan gi er å gi en hjelp til mennesker som har det vanskelig, enten det er nær oss eller langt borte.

Og for alle gjelder det: Gud er kommet til jorden, og vi skal få ta imot ham i glede og tro.

Velsignet jul til alle!

 

Olav Øygard

biskop

 

 

 

 

Jumala meiđän kansa.

Se tapattui piian nuoin 750 vuotta ennen Jeesuksen syntymää: Juudan (Israelin eteläosa) kunningas puhhuu Jesaja-profeetan kansa. Kunninkhaala oon poliittissii probleemii, ja oon riitelemässä Isralelin valtakunnan kansa pohjasessa, samhaan aikhaan ko hän pölkkää asyrialaisista öystälä. Jesaja ehđottaa Ahasile ette hän pyytäis merkkii Herra Jumalalta, mutta Ahas ei halluu tahtoot merkkii Jumalalta. Mutta merkki tullee kuitenki, ja profeeta sannoo kunningas Ahasile: "Sentähđen Herra itte tullee antamhaan teile merkin: Katto, se nuori tytär tullee raskhaaksi ja synnyttää pojan, ja hän anttaa pojale nimen Immanuel." (Jesaja 7,14).

Kunningas Ahasen ja Juudan poliittiset probleemit ei loputa. Mutta merkki minkä kunningas sai, seuraa häntä ja kanssaa  monta sattaa vuotta etheenpäin.

Immanuel merkittee: Jumala meiđän kansa.

Ko Jeesus synttyy nuoin 750 vuotta jälkhiin, met näjemä selvii yhđistyksii sinne. Sillä ko enkeli muistelee Jousepile ette hänen kihlattu, Maaria, oon raskhaana, ja enkeli muistuttaa hänele kunningas Ahasin luppauksesta, ja ette lapsi pittää saađa nimen Immanuel (Matt. 1,23).

Ja sitte äkkii oon joulut nuoin 2750 vuotta siitä jälkhiin ko Jesaja sai net ihmeeliset ja fantastiset tervheiset.

Joulun pääsanoma oon juuri se ette Jumala oon meiđän kansa. Jumalasta tullee ihminen. Jeesuksen syntymä merkittee ette se jumalalinen saapi inhimilisen haamun, niin ette se pikku lapsi soimessa samhaan aikhaan oon sekä Jumala ette ihminen. Tämä oon se mitä met sanoma inkarnasuuniksi.

Met juhlima vielä joului joka vuosi, sillä Jumala oon vielä meiđän kansa. Jumala oon vielä meilä täälä mailmassa. Hän oon meiđän kansa, hän oon osa meistä. Hän oon meiđän elämässä hänen jumalalisen likiolon kautta.

Met emmä tunne hänen likiolloo koko aijan. Mutta joskus met tunnema jotaki siitä. Muutamat meistä tunnema kovin ette met olema Jumalan likelä ko olema kirkossa ja rukkoushuonheessa, ko kuulema Jumalan sannaa, ko laulama ja rukkoilema häntä. Met tunnema hänen likiolloo kastheessa, ko panema koko lapsen elämän kaikkivaltihaan käshiin. Met tunnema sen ehtoolisessa ko Jeesuksen ruumhiin ja  veren annethaan meile. Ja monet meistä tunnema kansa kovin Jumalaa ko olema luonnossa.

Paljot ei jakseta iloita joulhuin sillä ko elämä oon muuttunu niin vaikkeeksi. Paljot ei tunneta mithään jumalalista likiolloo. Mutta met saatama kuitenki kuulla ja lukkeet sanomaa ette Jumala oon meiđän kansa, ja sen sijaksi: joulun sanoma tahtoo ette met annama toinen toisele sen hyvyyđen minkä Jumala anttaa meile.

Paras lahja mitä met saatama anttaat, oon apu ihmisile joila oon vaikkeuksii, oltais ko net likelä meitä tahi kaukana.

Ja se koskee kaikkii: Jumala oon tullu tänne meile, ja met tulema ottamhaan häntä vasthaan ilossa ja uskossa.

Siunattui joului kaikile teile!

 

Olav Øygard

pispa

 

 

 

Ipmil lea min mielde

 

Dat dáhpáhuvai jáhkkimis sullii 750 jagi ovdal go Jesus riegádii: Juda gonagas (Máddin Israelas) ságastallá profehtain Jesajain. Gonagasas leat politihkalaš váttisvuođat, ja riidala Israela- stáhtain davvin, seammás go ballá assyrialaččain nuortan. Profehta Jesaja evttoha Akasii ahte galgá rohkadallat mearkka Hearrás, muhto Akas ii dáhto rohkadallat Ipmilis mearkka. Muhto mearka boahtá lihkká, ja profehta cealká gonagassii Akasii: «Dan dihte Hearrá ieš addá didjiide mearkka: Nieida šaddá áhpeheapmin ja riegádahttá bártni ja bidjá sutnje namman Immanuel.» (Jesaja 7,14).

Gonagas Akas ja Juda eai beasa dain politihkalaš váttisvuođain. Muhto mearka maid gonagas oaččui, čuovvu su ja álbmo máŋggaid čuđiid jagiid.

Immanuel máksá: Ipmil lea min mielde.  

Go Jesus riegáda, sullii 750 jagi maŋŋil, de mii oaidnit muhtin čiekŋalis oktavuođaid.  Go eŋgel muitala Josefii ahte su lohpiduvvon ahkká, Maria, galgá máná oažžut, de eŋgel seammás muittuha sutnje lohpádusa gonagas Akasii máná birra gean gohčodit Immanuel. (Matt 1,23).

Ja de leat fáhkka juovllat sullii 2750 jagi maŋŋel go Jesaja buvttii dáid imašlaš ja earenoamáš dearvuođaid. Mánáš gii riegádii oaččui nama Immanuel.

Juovllaid váldosáhka leage ahte Ipmil lea min mielde. Ipmil šaddá olmmožin. Jesusa riegádeapmi sisttisdoallá ahte dat ipmilaš gárvoda olmmošlašvuođain, nu ahte dat unna mánáš kruppás lea sihke Ipmil ja olmmoš oktanaga. Dán mii gohčodit inkarnašuvdnan.  

Mii doallat ain juovllaid juohke jagi, danin go Ipmil lea ain min mielde. Ipmil lea ain dás min máilmmis. Son lea minguin ovttas, son lea okta mis. Son lea dás min eallimiin su ipmillaš lagasvuođain.

Mii eat fuomáš dán lagasvuođa obba áiggi. Muhto muhtomin de sáhttit muosáhit dan. Muhtimat vásihit ahte mii leat lahka Ipmila go čoagganit girkui ja rohkosviesuide, go mii gullat Ipmila sáni, go mii lávlut, ja rohkadallat sutnje. Mii muosáhit su lagasvuođa gásttas, go dat gii gásttašuvvo olles su eallimiin biddjo buotveagalaš Ipmila gieđaide. Mii muosáhit dan eahkedismállásiin. Jesusa rumaš ja varra addojuvvo midjiide. Ja máŋggas mis muosáhit fámolaš deaivvademiid Ipmilin go vádjolit luonddus.

Leat máŋggas geat eai nagot illudit juovllaide, go eallin lea šaddan váttisin. Leat máŋggas geat eai vásit ipmillaš lagasvuođa. Muhto mii sáhttit lihkká gullat ja lohkat sága ahte Ipmil lea min searvvis, ja dasto: juovllaid sáhka hástala min buktit guhtet guoibmámet dan buorrevuođa maid Ipmil addá midjiide.

Buoremus skeaŋka maid sáhttit addit lea veahkehit olbmuid geain lea váttis dilli, juogo sii leat lahka dahje guhkkin.

Ja buohkaide guoská: Ipmil lea boahtán máilbmái, ja mii oažžut vuostáiváldit su ilus ja oskkus. 

Buressivdniduvvon juovllat buohkaide!

Olav Øygard

bismma

 

 

 

 

 

 

Innhold Planlegge Aktiviteter

  Gudstjenester